Tämä nalle-juttu jäi vähän epäselväksi.. |
Puuduttavan 400km ajamisen jälkeen päädyimme pieneen vuoristo-kylään nimeltä Omeo. Tämä osoittautuikin oikein mainioksi paikaksi. Saimme viimeisen huoneen Omeo Motellista 105$ hintaan. Naapuripubista löytyi reissun parhaimmat mätöt hinta/laatusuhteeltaan ja meidän motellin
henkilökunnalla oli illanistujaiset ja meidätkin kutsuttiin. Pieni ukkoskuuro meinasi haitata juhlimista mutta illan tullen oli enää kaikkein kovimmat jätkät jäljellä. Uusi juoma ilmaantui käteen ennenkuin vanha kerkesi haihtua ja näin tuli tempaistua ns. lärvit paikallisten kanssa!
Kovin olivat kiinostuneita mikäs meno suomessa on ja yksi täti on vieläkin sitä mieltä että meillä syödään valaita =)
Aamulla meinasi vähän puhalluttaa ja syystäkin oli Suvin ajovuoro. Matka jatkui mutkaista vuoristotietä ylös Mt.Hothamiin n.1700 metrin korkeudelle ja hirveää kieputusta sieltä alas. Edellisen illan ravinnot eivät meinanneet pysyä sisällä ja jouduimme pysähtelemään kohtalaisen usein... Hommaa ei edesauttanut jonkin sortin pyöräilyskabahärdelli. Joka pulella sinkoili hulluja pyöräilijöitä, autoja ja koirankusettajia. Pari hurjapäätä veti meidän autosta ohi alamäkeen fillarilla eikä näitä saatu enää tavoitettua!
Fillarilla pääsee alamäkeen lujempaa kuin nisulla |
Parasta lääkettä krapulaan tarjoili "Mt. Buffalo National Park" ja Mt. Hornin maisemat reilun 1700m korkeudessa.
Vielä on lomaa jäljellä.. |
What? |
Bongaa kiipeilijä |
Matkan varrelta:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti